Maailman karmein painajainen

Varoitus: en todellakaan suosittele luettavaksi, jos on taipumusta nähdä sama uni!

Mä tiiän, että klo 2:12 ei oo mun perinteine tapa päivittää, mutta mä näin oikeesti niin pahan painajaisen, että en uskalla nukkua.
Harvoin oon ees arka painajaisille, et jatkan unta vaikka oon heränny siihen kun itken, mutta ei, nyt ei uskalla. Tosin oireetki oli kauheet kun heräsin: Vainharhaisuus, korvissa tinnitti, suu oli ihan kuiva ja sydän hakkas tuhatta ja sataa. Onneks näin mun veljen sit olkkarissa ja rauhotuin sekä varmistuin siitä, että oon oikeesti hereillä..hehe..
Mutta nyt siihen uneen:

Uni oli tältä illalta ja kello oli jotakin 21-22 siinä unessa. Olin meijä leikkimökissä (:DD) päivittämässä mun blogia mun tulevasta postauksesta itseasiassa jossa nakkasin itelleni haasteen selluliitin poistosta ja hiilareiden vähentämisestä. Pikkuhiljaa siirryin sisälle ku alko viilenee ja sitte menin facebookkii iha normaalisti oleskelemaan. Sitten huomasin että mun blogiha saa kommentteja! Noh, kommentoija oli mun hyvä ystävä Roma sekä hänen kaverinsa Otto iski mulle kamalaa kommenttia siitä kuinka oon "pullea pohojooosen tyttö". Noh, sitten tuli blogiini anonyymejä, jotka haukkuivat mun nenääkin! Tässä kohta unessa oli vielä pelastavia enkeleitä eli Nora ja mun isoveli, jotka puollusti mua ihanasti :)
Noh sitten huomasin että mun koneha avaa jotai leijonakuningas pelii ja habboo ja millon mitäkin ja sitten se sekos totaallisesti ja huomasinki että pikkusisko tuli kaverinsa, Even, kanssa kotiin. Siinä sitten ihmeteltiin, et miten ihmeessä ulkona tuuleekin niin paljon ja taivas oli semmonen harmaa/punertava/musta.. en osaa oikei kuvailla, mut pelottava jokatapauksessa! Noh, se tuuli oli nii hurja et lehdetki lähti ja ulos ei nähny sitte. Ku tuuli rauhottu nii kurkistin ikkunasta ulos ja siellä oli lunta pari metriä. Siinä vaiheessa mulle iski epätodellinen olo ja mun lapsuudenkaveri Essi oliki ilmestyny meille. Sitten me neljästään (sisko,eve,essi ja minä) tuijotettiin järvelle ja mitä ihmettä? Meitä läheni järveä kohti paha pukki, joka oli kalju ja sen silmien tilalla oli punasta hehkuvat kuopat.
Tässä vaiheessa kaikki luuli et näkee harhoja, vaikka aina ku katto ulos, siellä se oli ja hetken päästä kääntyki erisuuntaan. Noh, me päätettii Essin kanssa mennä nukkumaan, koska mua alko huimaa ja Essiä heikottamaan kummasti. Kun kuljettiin mun huoneeseen, aloin tuntemaan oloni raskaaks ja puhe oli vaikeempaa ja vaikeempaa, kun ei meinannu suu aueta ja se kuivu ja kuivu. Myös tasapaino alko aika pahasti heittämään. Noh lysähin siihen sänkyyn ja Essi meni lattialle, koska valitti just sitä pahaa oloaan, että oksettaa tai jotain. Siinä sitten halasin mun sänkyä ja sain kädet reunasta reunaan ja siinä vaiheessa tajusin, et jokin mättää, et tän on pakko olla unta, mutta mulle oli kaikki hokenu että ei oo nii en ollu iha varma ja luulin sen edellee olevan totta. Noh lopussa mä käännyin selälleni ja mietin itekseni (koska en voinu enää puhua), että miks en voi enää puhua ja mitähä tulee tapahtumaan ja sitten todennäkösesti vedin viimesen hengenvedon?
Sitte heräsin ja joo, olin oikeesti iha vähä jopa paniikissa. Että semmosta :D
Johtuukoha tää nyt armottomasta simssin hakkaamisesta vai alitajuntaisesta läskiahistuksesta? Toivottavasti ei kummastakaa, kun molemmista on vaikee päästä kokonaan eroon!:D

Mä muuten kysyisin, että mikä on teijä kamalin painajainen, mutta koska mulla on taipumusta nähä toisten just niitä painajaisia, nii en kysy!
Mutta kysästää vaikka semmosta, että näättekö te usein painajaisia ja mitä teette jos näätte niin kaameen painajaisen, ettette uskalla heti jatkaa unia?

Painajaismatonta yönjatkoa kaikille!