Tänään tajusin asioita

Mulla on puhjennut stressi. Mä tajusin et enää puol vuotta nii oon valmis parturi-kampaaja ja mä en vieläkää tiedä haluunko mä tehdä sitä työkseni edes vuotta. Mulla on opinnäytetyö kesken ja pia on yhetishakuki!
Mua vaa väsyttää ja en jaksa treenaa tai tehdä muutakaa ku koulua ja nukkua, vaikka pitäis tehä sitä tätä ja vielä tota.
Tänää oli vanhojetanssikampaus ja -meikki harjotteena kaverille ja tajusin kui stressaan sitäkin, koska kampausta ei saatu päätökseen.
Mulla ei oo työssäoppimispaikkaa ja se alkaa jo 7.3 ja paikat tuntuu olevan täynnä.


Mut eniten tajusin että mä stressaan liikaa ku kaveri siitä mulle sano ja käski relata. Niimpä mä aloin sitte rauhottelemaan mieltä ja kelasin positiivisia asioita ja sitä mitä stressi opettaa ja kyllähä niitä löyty!

-Mä oon onnellinen. Jep, niin mä oon. Mulla on sopivasti kavereita ja ystäviä ja ihana poikaystävä, jotka kaikki tajuu mun kiireet ja on silti tukena ja mä niiden tukena. Joskus tuntuu et mulla on vähä frendejä ku vertaa siihe emogalleria-aikaa ku niitä oli lähes 200, mut se oli aiva kamalan raskasta pitää niihi kaikkii ihmisii yhteyttä, tosin kyllähä mä niitä ihmisiä välillä ikävöin, mutta mulla ei oo vaa nykyää aikaa istuu netissä ja pölöttää ihmisille. Sad but true. Mut oikeet kalakaverit pysyy ;) "hehe"

-Mulla on ihana poikaystävä. Jep. Tää on vaa pakko sanoa, koska Tanttu on sellanen ihminen joka auttaa mua jaksamaa. Me ollaa oltu ny aika tiiviisti yhessä 4kk aja nii tottakai kyseisestä henkilöstä on tullu tärkee ja tosi hyvä tuki (vaikka aika on aika lyhyt, i know, i know. En väitäkkää tässä et oon iha umpirakastunu ja se o mulle tärkei ihmine, mut on se tärkee, tottakai)! Mä en nyt oo kiireiltäni ehtiny sitä näkee, mut se lohduttaa ja pistää hymyilee ku tiiän et kyl mä vielä tän viikon puolella pääsen sen kainaloo :3

-Mä valmistun keväällä. Mulla on koulu sen verra jepa kuoseissa, et valmistun keväällä. Kaikki meidä luokkalaiset ei valmistu, mut mun ei tarvi ottaa siitä stressiä, jes ! Saan siis pari kuukaude päästä alkaa stressaa valmistujaisjuhlia, -asua, -hiuksia/kampausta ja sen semmosta, mut se o positiivista stressiä! <3
Musta tulee ihkaoikea Pa-Ka, miettikää!!

-Mulla on suunnitelmia mihin haen. Mä haen ammattiopistoo,aikuisopistoo ja ammatikorkeeseen ainaki tällä hetkellä on se fiilis ja haluun mennä sinne minne virta vie. Mä meen lukee merkonomiks, tai sitte ammattikorkeesee tradenomiks jos pääsen pääsykokee läpi. Toisaalta, ammattiopisto tai aikuisopisto ei myöskää ois paha, onha mulla aikaa opiskella!

-Mä oon oppinu olemaan armollinen itteeni kohtaan. Stressi aikana opin sen, että ei sitä aina jaksa tehä sitä tätä ja tota yhe päivä sisällä. Koulu kuluttaa, ihmissuhteet kuluttaa ja treeni kuluttaa, jopa oma aika kuluttaa jos aikatauluttaa liikaa ja kiirehtii. Joillekki ihmisille järjestelmällisyys ja kiire sopii, mulle ei. Haluun rutiineja, mutta en haluu sellasta elämää rutiiniks missä ei ehi hengähtää. En ainakaa vielä.

-Mulla on vanhemmat jotka tukee henkisesti ja rahallisesti. Musta tuntuu et mulla on rahaongelmia iha hirveesti koska on tulossa jotenki kaikkee kamalasti mm: kevät tukka (joka syö törkeesti rahaa) ja Tantun synttärit ja mun tekis mieli ostaa sille herralle sitä sun tätä, mut budjetti ei riitä. Vanhemmat kyl sponssaa jos vaivun epätoivoo ja jos jotkut pitää sitä hemmotteluna nii pitäkööt, nii kaua ku selviää ite.. vähällä rahalla kuussa ku asun kotona nii opintotuki on mitä on (mun raha-asiat ei kuulu nettii nii hinta o salane). Mut jos selviitte surkeella opintotuella iha hyvi ilma mutinoita jos o jotai muuta elämää ku koulu.... Ja tottakai saan armoo kotitöissä ja saan aina puhuu vanhemmille jos siltä tuntuu et maailma kaatuu niskaa ja ne kyllä ymmärtää, ihanat<3

-Mä oon kasvamassa aikuseks. Mä alan ymmärtämää maailmaa ja sen kiireitä, mä jotenkuten oon alkanu tottumaa stressii ja haluun töitä. Haluun olla itsenäine.Jotenki semmone fiilis, et jos mä tästä kevätstressistä selviin, selviin muustakin. Oon siis saanu itsevarmuutta, vaikka tuntuu et oon haikee ja hiljasempi ulospäin.Mut musta tuntuu et oon kasvanu henkisesti, jes! (mut silti en oo muuttunu ihmisenä, positiivine luonne ja räkäräkä-nauru on edellee jäljellä.)

Huhhuh tulipa purettua kaikkia fiiliksiä, mut se kyllä helpotti!

Ja nyt hyvillä mielin nukkumaan! Loppuu vielä kuva jonka myös räppäsin ite varkaudessa Vilun ihanimmalla kameralla jee!