Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

Tiiättekö ihmiset sen fiiliksen kun tuntuu et kaikki kaatuu päälle ja syynä on se, että suurentelee asioita päässään,antaa niide patoutua huomamataan ja lisätä padon painetta enemmän ja enemmän lisäajatuksilla, joilla lopussa ei ole mitään perää.
Ihan sama vaikka itkisit ja raivoaisit, tekisit hikitreenin ja päälle söisit ja nukkuisit hyvin, ei se pato purkaudu, ei, jos kyse on huolista ihmissuhteisiin liittyen.
 Oli se sitten mikä suhde tahansa: perhesuhte, kaverisuhde,seurustelusuhde tai ystäväsuhde.

Tänään aloinkin miettimään puhumisen merkitystä toiselle, sitä miten ja milloin pitäisi sanoa hyviä ja pahoja asioita.
Sen mä totesin että ite oon ainaki aika huono sanomaa mitää negatiivista toiselle ihmiselle, siis juuri sille kenestä niin miettii, muille sen sanominen ei oo yhtää vaikeeta ja toisaalta miksi olisi? Ei ne sanat ja lauseet kosketa ulkopuolista niin vahvasti, jos ollenkaan. Riippuu ihmisestä.
Mutta oon mä kehujaki joskus huono sanomaan, mutta esim jos sanoo jollekkin "olet ihana" saa se ainaki mulla hirmuse hyvänolonaallon kehoon jos vielä oikeesti tarkottaa sitä, suosittelen kokeilemaan!

Mutta se, että jos joskus sanoo pahojakin asioita voi saada sen hyvänolontunteen, koska sillon saa mahdollisesti purkaa ajatustenpadon ja sanojen jälkeen huokaista ja iloita siitä että asiat on nyt okei (ainakin mulla on ollu sellasta tuurii et yleensä ne on okei ja siinä mielessä oon tosi onnekas!)

Onkoha kyse suomalaisuudesta? Onkoha muualla toisin? Suomalaisetha on tunnetusti ujoja sanomaan yhtikäs mitään toisilleen (juoruilu on erikseen)?

Oli miten oli, mä kannustan kaikkia (jopa itteeni) puhumaan useemmin ihmisille! Oli asia sitten positiivinen tai negatiivinen mitä haluaa sanoa, kannattaa se kakistaa ulos jos se häiritsee mieltä ja tuntuu et se asia syö sua sisältä.
Pidetää myrkylliset asiat poissa mielestä vuodattamalla asiat pois koska  sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään :)

Ei niinkään positiivista luettavaa monien mielestä, mutta positiivisin mielin mä tän kirjotin ja ylistän sitä kuinka toiselle ihmiselle avoin puhuminen puhdistaa oloa ja saa pakostikkin hymyilemään :)

                         Noora muuten leikkeli mun otsista lyhyemmäks et nään jotai!
                                                            Suurkiitokset siitä! <3



pss. pahoittelen että en tehnyt helsinkishoppailu-postausta. En oo laiskana saatu kuvattua kaikkia vaatteita! noh hyvää kannattaa odottaa!! :D