Mutta onneksi pian uuteen nousuun ja hymy kasvoille!
Mä tosiaan olin hakenut erääseen paikkaan oppisopimiksella, että saisin työpaikan, oman kämpän ja samalla sitten myyjän-ammattitutkinnon. Noh, hilkulta se tai käydä, että valittaisiinko mut, sillä kuullemma alustavasti valittii ja onni ei muhun osunut, mutta jos joku peruuttaa saattaa se pomo olla muhun yhteydessä.
Mulla muljahti vatsassa aika inhottavasti kun sain tietää että en päässyt ja melkein kyynel meinas vierähtää poskelle.
Niimpäniin. Ensimäinen kunnon pettyminen.
Heti viestiä äitille ja poikaystävälle, että nyt kävi näin ja äiti vastasi kannustavasti "No onhan sulla kumminkin opiskelupaikka. Ehkä parempi niin."
Musta niin ei ole parempi, mutta hyvähän se on että on se opiskelupaikka, joten enpä jäänyt onneksi tyhjänpäälle!
Äsken soitinkin sitten jo uuteen paikkaan, missä kysellään osa-aikaista työntekijää ja työajoista juurikin kyselin ja kuullosti hyvältä. Nyt vain huokaan syvään ja nostan uudelleen ja itsevarmasti peukut uudelleen pystyyn jospa nyt nappais!
Odottakaahan vielä, jokupäivä mä oon vielä vakityöntekijä jossain ja vielä jonain osasto-vastaavana ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
nakkaa kommentti iha rohkeesti vaan!